Juhlaa arjen lomassa - Minarin juhlaviikko

Viikko 18 oli Minna Canthin koulussa tavallisesta poikkeava viikko. Opinahjomme täytti 50 vuotta, minkä kunniaksi koulussamme vieraili monenlaisia vieraita. Viikon teemana oli juhlaa arjen lomassa.

Keskiviikkona (5.5.2010) saimme kuunnella kaikuja menneiltä vuosikymmeniltä koulumme salissa. Meitä viihdyttämässä olivat Leila Savolainen, Pasi Tuutti, Hannu Savinainen, sekä Jaakko Kekoni.

Ensimmäiseksi saimme kuulla koulumme, sekä sen nimen, tarinan. 1960 -luvulla oli paljon nuoria ilman opiskelupaikkaa, joten tarvittiin uusi koulu. Juuri tänä samaisena päivänä, viisikymmentä vuotta sitten, ehdotus Minna Canthin yhteiskoulun perustamisesta hyväksyttiin.

Kaikkien mielestä koulussamme oli ja on hyvä yhteishenki. Tuutti muisteli oman aikansa vaikutusmahdollisuuksia ja luetteli mukaan mm. oppilaskunnanhallituksen ja tukioppilastoiminnan. “Kielijumppaakin pidettiin kavereitten kanssa ykkösluokan tytöille. Mutta ei se nyt tainnut mikään vaikutusmahdollisuus olla…” Kekoni taas muisteli vaikuttaneensa mielenosoituksilla. “60 -luvulla oli voimakas halu yhteishenkeen, joten perustettiin mielenosoitus. Ensin marssittiin liian kalliin koulumaksun puolesta. Yksityiskoulu kun oli kallis. Silloin kaupungilta tuli toive, ettei toista mielenosoitusta sitten enää järjestettäisi. Mutta kun se oli niin kivaa, niin pitihän se toinenkin tehdä. Sen aiheena oli sitten Kallaveden likaantuminen.”

Vieraat naureskelivat myös tyypillisten koulupäiviensä muistoille. “Kettulanlahdesta pyöräilin tai kävelin kouluun, ja olipas kiva joka aamu tulla kun hautajaismusiikkia soittivat”, naureskeli Kekoni ja lisäsi vielä muistavansa musiikin varmaan vieläkin! Tuutti taas kertoi kirjoittaneensa ruotsin aineen inssiajosta, joka ei kylläkään ollut mennyt ihan putkeen. “Ja syömässäkin piti käydä kaksi kertaa, toinen kerta yläasteen ja toinen lukion vuorolla!” Ratkaisuaan hän perusteli kasvavan pojan kovalla energiantarpeella. Leila muisteli koulussa olleen silloinkin kuoron ja teatterikerhon. Tuutti lisäsi, ettei itse ollut ollut ilmaisutaidossa, mutta oli osallistunut Lintu sininen -näytelmään.

Rakennus ei ole kuulemma muuttunut Pasi Tuutin opiskeluajan jälkeen. “Uusi puoli valmistui juuri sinä päivänä kun lähdin pois, eli sen jälkeen ei näyttäisi olevan muutosta tapahtunut. Mutta sillä aikaa kun opiskelin täällä, on rakennus ihan peruskorjattukin.” Tuutin lempiaineita olivat Jussin liikunta ja Eevan uskonto, mutta inhokkiainetta hän ei kerro. Toteaa ruotsin vain olleen vaikeinta!

Kun kysyttiin nuoruudesta, Pasi kertoi ihan ensimmäisen kunnollisen haaveammattinsa olleen pappi, sitten opettajan hommat ja sen jälkeen jalkapallon ammattilainen. Terveisinä meille lukiolaisille hän sanoo: “Olkaa aina omia itsejänne. Ja kuunnelkaa niitä opettajia, ne oikeasti tietääkin jotain! Se oli minulle vähän vaikeaa silloin.. Ja yrittäkää tehdä kaikkenne joka asiassa, älkää menkö puolivaroilla!”
Kaikkien haastateltavien mielestä Minarin hyvä henki on parasta, ja saamme olla ylpeitä ollessamme näin arvokkaan nimenkin saaneen koulun oppilaita!

Jazzia Jukka Eskolan yhtyeen kanssa

Juhlaviikkomme alkoi kuitenkin ennen kaikuja vanhoilta vuosikymmeniltä mahtavalla konsertilla koulumme juhlasalissa. Ensimmäisenä esiintymässä oli lukion kuoro, joka esitti kappaleita mm. John Lennonilta ja Leevi & the Leevings:ltä. Kuoroa luotsasi musiikinopettajamme Anja Mauranen. Seuraavana lavalle nousi rokkaamaan yläkoulun musiikkiluokat, joita ansiokkaasti opasti Marianne Liimatainen.

Varsinainen päivän vieras oli Jukka Eskola yhtyeineen. Yhtyeeseen kuului Jukka Eskola (trumpetti), Mika Kallio (rummut), Timo Tuppurainen (kontrabasso), sekä vierailevana tähtenä Marzi Nyman (kitara & laulu).

Yhtye esitti vauhdikasta ja improvisoivaa jazzia eri vuosikymmeniltä. Eskola kertoi ennen jokaista kappaletta pienen viittauksen sen ajan jazziin: “60-luvulle tultaessa jazz sai vaikutteita monilta muilta tyylisuunnilta ja soul rytmejä tuli mukaan”

Konsertin jälkeisessä pienessä haastattelussa Eskola kuvaili tunnelmiaan näin: “Kyllä tämä kiva oli tulla tänne, tietysti vähän omituinen fiilis jollain tavalla kun kuitenkin kuusi vuotta täällä itsekin opiskellut, enkä sitten kirjoitusten jälkeen ole kertaakaan käynyt” Opettajainhuoneen tunnelmasta hän kommentoi: “No siellä ne opettajat istu ihan kun aikaa ei olisi ollenkaan kulunut, vaikka on siitä 13 vuotta kun täällä viimeksi olin!” Eskola oli yläasteen musiikkiluokalla. Kun kysyttiin koulusta mieleenpainuvinta muistoa, hän vastasi sen hyvän fiiliksen. “Se oli kannustavaa ja positiivista. Ja vaikka minäkin olin vähän villi opiskelija, kukaan opettajista ei ollut liian tiukka”

Seuraavaksi haastateltiin pieni pätkä vierailevaa tähteä Marzi Nymania, joka ei ollut aikoinaan itse Minarin opiskelija, vaan suoritti lukionsa Tapiolan lukiossa. Marzin lempiaine on tietysti aina ollut “ne musajutut”. Kurssimääristä puheen ollen, Marzi suoritti musiikin kursseja lähemmäs 70 kappaletta, ja kommentoi itse suoritustaan näin: “No ne oli niitä lempijuttuja, että olin sitten vähän vähemmän niillä normaaleilla tunneilla!” Muusikon uraa ei Nyman lukion aikana ollut joutanut ajattelemaan, mutta kuten kurssivalinnoista näkee, se oli aika selvänä kuitenkin mielessä, ollut jo pienestä asti.

Yhtyeen rumpali Mika Kallio oli Minarissa ihan tavallisella luokalla, mitä ei kyllä rumpujensoiton perusteella uskoisi. Kuten ei Eskolakaan, ei hänkään ollut käynyt koululla sitten omien ylioppilasjuhlien. “Kiva tänne oli kuitenkin tulla, alussa ehkä vähän ristiriitaistakin… Vaikka siis kyllä minulla koulu ihan hyvin meni silloin! Ei siinä mitään…” “Kiva oli myös nähdä noita vanhoja opettajia ja ilokseen jopa todeta, että suurin osa vielä muistikin!” Muistoja kysyttäessä Kallio toteaa lukion olevan paremmin muistissa kuin yläasteen: “Ehkä sitä oli sitten jo enemmän järjissään.. Ehkä aikuistunutkin jo pikkusen. Mutta ne vahvat opettajapersoonat on kyllä jäänyt mieleen.” Ja muusikon ura on Mikallakin ollut mielessä jo ihan pienestä pitäen. “Kyllä sen tiesi jo silloin, mitä nyt on jotain vanhoja kirjoituksiakin löytynyt, niin kyllä niissä lukee jo heti että muusikoksi haluan..”

Jokainen muusikko kiitti kouluamme kutsusta tulla soittamaan, ja lisäsivät sen olleen suuri kunnia.