Alla Jaakko ja Mari Joukaisen terveiset Tansaniasta.
Itete 19.2.11
Itete 19.2.11
Aikamme täällä Itetessä alkaa olla vähissä.Tekee mieleni
vielä kertoa viime aikojen tapahtumista.
Tuo jo ennakkoon mainostettu lasten juoksukilpailu oli pari
viikkoa sitten.Ystävämme Robson oli koonnut ennakkoon
ilmoittautuneet 13 tyttöä ja 13 poikaa 6 -14 vuotiaita
lapsia.Innostus oli valtava ja vauhtia riitti niin, että toimitsijat
(Jaska, toht.Laurema, Robson ja minä) eivät meinanneet
pysyä vauhdissa mukana.Sarjojen kolme parasta saivat erityispalkinnot ( t-paitoja,urheiluhousuja,sukkia,vesivärit ,vihkoja
ym) ja jokainen kilpailija sai komean mitalin kaulaansa ja
pienen mehupullon. Onneksi Robson tunnisti lapset ja
pystyi toteamaan maaliintulojärjestyksen.Olihan lapsilla
myös numerolaput kaulassaan.Meidän silmissämme nuo kaikki lapset ovat
samannäköisiä. Lohdutuspalkintojakin oli mm. hammasharjoja,värikyniä,
kiiltokuvia ym. Niistä vain meinasi tulla sota. Paikalle oli tullut paljon
muitakin kylän lapsia ja hekin halusivat palkintoja.
Samoihin aikoihin tuli myös tilaisuus vierailla paikallisella
ala-asteella.Oli määrä viedä koululle Petäjäveden
koululaisten valmistamat lahja mollamaijat ja
kangaslaukut. Koulun pihalla kirmaili 520 lasta välitunnila,
kun menimme koululle. Rehtorilta oli tilattu audienssi ja
hänen kansliassaan asia esiteltiin.Mukana oli kuvia
lahjojen tekijöistä ja myös esittely Petäjäveden komeasta
Maailmanperintökirkosta.
Mollamaijat esiteltiin koulun nuorimmille oppilaille. Oli shokeeeraavaa
astua luokkaan, jossa istui yli 90 esikoululaista ja ekaluokkalaista lasta
paripulpeteissa.Lapsilla oli matematiikan tunti meneillään
ja jokaisella oli liitutaulu edessään, johon harjoittelivat
laskutehtäviä.Oppikirja näytti ihan samanlaiselta kuin
Juuson matikan kirja muutama vuosi sitten,kieli vaan oli
swahilin kieli.Osalle oppilaista jaettiin nuket valokuvausta
varten .Ei niin suurelle joukolle voitu alkaa jakamaan nukkeja, joita oli
24 kpl.Opettaja otti ne sitten haltuunsa ja hän käyttää niitä jossain
opetustilanteessa.Olkalaukut jäivät
jaettavaksi isommille lapsille mahdollisesti
oppisuoritusten palkintoina.Myöhemmin kävin vielä
valokuvaamassa laukkuja lavastettuna lasten käytössä.
Petäjäveden koululaiset odottavat innokkaasti kuvia
lahjojen perillepääsystä.
Koulussa on vain viisi opettajaa ja voi hyvin kuvitella
työmäärän, minkä nuo opettajat takevät. Kuulin, että on vaikea saada opettajia näille syrjäseuduille.Tuossakin koulussa on täyttämättömiä opettajan virkoja varmaan useita.
En tiedä, olenko oikea henkilö kertomaan täkäläisistä kouluoloista,
mutta vielä parin päivän takainen yläastevierailu pitänee kuvailla.
Olin toivonut Bettyltä ja mama Nasarethilta käyntiä paikallisella yläasteella.Koulu sijaitsee n 3 km päässä täältä aivan huikean maiseman tuntumassa.Nuo samat Livingston vuoret, joita ihailemme täältä ylängöltä ovat kaukana, ne hallitsevat maisemaa tuon koulun tuntumassa. Koko koulualue oli uskomattoman siisti täysin poiketen täällä tavanomaisesta näkymästä, jätteineen ja roskineen.Koulussa on 560 oppilasta ja saapuessamme koulun pihalle oli aivan hiiren hiljaista. Oppitunnit olivat tietysti meneillään.Muutamia lapsia liikkui pihalla ja heti osuivat silmään tyttöjen yhtäläiset siistit koulupuvut.
Rehtori johdatti meidät kansliaansa, joka oli suuri plyyshi- verhoilluin huonekaluin varustettu huone.Tarjolle tuotiin Coca-Colaa paikalliseen tapaan pullon suulta nautittavaksi.Hän kertoi koulun toiminnasta
tietysti englanniksi.Se kyllä ihmetyttää, että koulun
opetuskieli on pääosin englanti ja ala-asteen jälkeen
lapsilla englannin taito on aika vähäinen.Surullista oli kuulla,
että tuossa koulussa opiskelee tällä hetkellä 200
orpolasta ja nyt alkaneella level 1 llä on 40 orpoa.On
tietysti onnekasta, että nuo lapset ovat voineet aloittaa yläasteopinnot,
mutta jos jatkossa tarvittavaa rahoitusta ei tule mistään, yläasteen koulutie
on poikki.
Tuolla samaisella yläasteella level 2 :lla opiskelee myös
Robson ,jota aivan alussa avustimme rästiin jääneissä
koulumaksuissa.Samoin kuin kaksi muuta orpolasta isoäidin
huostassa oleva Tobias ja tätinsä huostassa oleva
Tide alottivat nyt vuoden alussa yläasteen ystäviemme
antamien lahjoitusten turvin.Tuo yläasteen alkurahoitus ei
ole meidän rahassamme kovin suuri, n 150 €, mutta se riittää pitkälle.
Inner-Wheel naisten lahjoittamista varoista maksettiin noiden lasten
koulupuvut. Olin toivonut, että saisin ottaa kuvia koululaisista.
Rehtori oli hetken poissa ja kertoi, että kuvattavat lapset ovat pihalla valmiina.
Iso joukko level 1 lapsia oli lähes sotilallisessa rivissä pihaviheriöllä.
Kaikilla oli siistit yhtäläiset kouluasut. Myös Tobias ja Tide tuli kuvattua erikseen.
Kaikin puolin vaikutti siltä, että koulussavallitsee erinomainen kuri ja järjestys.
Niin varmaan pitää ollakin, kun on niin suuret oppilasmäärät luokissa.
Tapasimme myös muita opettajia, ja kuulin, että sielläkin, kuten ala-asteella,
oppilasmäärät luokissa ovat aineestariippuen 50-100 oppilasta.
Tässä koulussa on 10 opettajaa. Kuulosti siltä, että rehtori
oli huolestunut rahapulan vuoksi koulun keskeyttävien
lasten kohtalosta. Eikä tarvinne pohtia, mikä on
pääasialisin syy tuohon orpolapsipaljouteen.Toinen
huolestuttava syy koulun kskeytymiseen on tyttöjen liian
varhain alkanut ei toivottu raskaus.Tässäkin pihapiirissä
tuo on valitettava asia.Tähän ja muihin vastaaviin
ongelmiin me emme voi vaikuttaa, ihmetellä vain ja toivoa,
että asiat saisivat paremman käänteen.
Vielä muutama sana Busoka Villagen orpolapsista,joista
kerroimme ja näytimme kuvia jo viime reissumme jälkeen.
Muutama viikko sitten eri vaiheiden jälkeen Bettyn ja
Nasrethin kanssa löysimme tuon perheen asumuksen
n.10 km matkan päässä täältä.En koskaan voinut kuvitella,
miten tuo porukka asuu. Huonokuntoinen iso-äiti, lapset :
Tumpale 14v, Festo 11v, Eneck 10v ja Atu 3v. Pieni
ikkunaton savimaja on heidän kotinsa ilman mitään
”mukavuuksia”,vesiposti puolen km päässä ,ainoa
keittopaikka on tulisija majan edessä. Perheen tilanteesta
voisi kertoa enemmänkin, mutta jätetään se siihen kunnes
voin näyttää kuvia.
Kiitos hammaslääkärini Jaanan ,hänen
antamallaan lahjarahoilla on ryhdytty tositoimiin tuon
joukon elämän helpottamiseksi. Betty on toimittanut
perheelle jauhoja ja riisiä ja viime viikolla ostimme
Tukyusta sekä Eneckille että Atulle vatteita ja Atulle
kengät second-hand myymälästä.Täällä on melkein
suositus käyttää second hand myymälöitä, jos haluaa
ostaa kunnon jalkineita kiinalaisten tuotteiden sijaan.
Viime perjantaina tuo isoäiti taapersi tänne Feston 11v
pojan ja Atun kanssa kiittämään saamastaan avusta.He
saivat myös mukaansa Bettyn ostaman 15 kg säkin
kuivattuja papuja ja nuo hankkimamme vaatteet.
Papusäkki nostettiin Feston pään päälle ja Atun mummo
kietoi selkänyyttiin. He lähtivät paluumatkalle Busoka -Villageen.
Olin huolestunut,miten he selviytyvät kotiin,muuan
sairaalan työntekijäpoika lähti heitä saattamaan
alkumatkalle.Tänä aamuna meitä kohtasi yllätys.Tuo
samainen Festo poika tulikin ovellemme kainalossaan
elävä kana.Mummo oli lähettänyt hänet matkaan, kiitollisuuden
osoituksena kana edellisen viikon avustuksista. Meille mieluisaa vaihtelua
ruokavalioon.Tänään nautimme sitä jo lounaalla. Festo jatkoi vielä matkaa
tuon saman sairaalan työntekijäpojan kanssa. Lwangan
markkinoilta on tarkoitus ostaa hänelle koulukengät. Pojan
koulunkäynti oli keskeytynyt luultavasti koulupuvun
puuttuessa. Hän sai viime viikolla uuden koulupuvun ja
tänään toivottavasti löytyvät myös kengät. Lwangan
markkinoille on myös melkoinen matka, n 7km. Kuulostaa
varmaan aika hurjilta nämä kilometrit, joita nämä ihmiset
täällä kulkevat.
Pari päivää sitten Betty oli pyytänyt meitä mukaansa
Lufilioon, kylä n.7 km päässä. Hän oli kertonut, että hänellä
on siellä Shop. En oikein osannut kysyäkään, mikä Shop?
Kuinka ollakaan, hän on perustanut pienen apteekin
lähikylään. Ihmeeksemme,ihan oikea apteekki.Hänellä on
siellä palkattu kokopäiväinen myymäläapulainen. Lähes
viikottain Betty kävelee sinne tarkastamaan, miten
business sujuu. Tuo kulku sinne ja takaisin pitkin mäkistä
tietä oli meille varsinaisille hölkkääjille voimia koetteleva
suoritus. Mutta kuten monta kertaa todettu asia,nämä
ihmiset ovat ihan lapsesta saakka tottuneet kulkemaan
jalkaisin pitkiä matkoja. Tuo Festo-pojan suorituksista olisi
hyvä ottaa mallia meidänkin koululaisten.
Tässä näitä viime aikojen kuulumisia.Jaksanetteko lukea
kaikkea.
Terv.Marja. Terveiset myös Jaskalta
